Danny Show 2009

Tämä on ollutkin jo pitempään haaveena eli nähdä Danny livenä. Voiko siihen kuolla? Ei näköjään, ei edes naurattanut niin kuin pelkäsin ennakkoon.

Danny Show 2009 Rock Academy, Vantaan Onnelassa 26.11.2009. "Teemana kuuma rytmi eli rock'n'roll." Olihan varsinaista rock'n'rollia tai eihän se ollut kuin erittäin tympeätä rokkia huonosti soitettuna. Tai ei huonosti, oikeinhan ne soitti, mutta. Rumpali oli kauhea halonhakkaaja, kitaristi kauhea tiluttelija jne. Danny puhui alussa aivan puuta heinää: Elvisin vanhasta taustabändistä Bill Black on vieraillut useasti Suomessakin. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että mister Black kuoli jo vuonna 1965. No sattuuhan näitä.

Rock around the clock oli ensimmäinen kappale, todella jäykkää menoa. Seuraavaan Roll over Beethoveniin oli sovitusta varastettu ELO:lta, tympeät synajouset. Be-bop-a-lula ja Shakin' all over, no nehän ne nyt eivät svenganneet sitten yhtään mihinkään. Hirveätä. Mutta yleisö tykkäsi. Sitten tuli Elvis-medleyt; Cadillac, joka esiteltiin Renegadesin kappaleena ja soitettiin Vince Taylor-versiona. Beatlesia, Rolling Stonesia, Roy Orbisonia ja Cliff Richardia. Sitten olikin ensimmäinen setti ohi ja vuorossa väliaika.

Väliajan jälkeen soittivat vanhoja Danny-hittejä 60- ja 70-luvulta. Sovitukset olivat taas ihan hirveitä: eikö näitä pysty tanssimaan ilman sitä jyskyttävää rumpukomppia? Mutta yleisö tykkäsi. Välillä kävi yksi taustalaulajattarista vetämssä aivan hirveän rokki-medleyn: Ja rokki soi/Tahdon rakastella sinua/Fiilaten ja höyläten. Niin ja se toinen leikki Suzi Quatroa: Can the can. Se ei ollut ihan niin hirveätä. Ilta päättyi yhteen parhaista Danny-kappaleista eli Seisemän kertaa seitsemän. Tokihan sekin pilattiin sillä hirvittävällä rokkimeiningillä.

Siinä mielessä tämä oli pettymys, että ei Danny ollutkaan niin huono kuin olin odottanut. No ei se toki hyväkään ollut. Lauloi välillä todella huolimattomasti eikä oikein muistanut aina sanojakaan.

Sellainenkin ajatus hiipii mieleen, että taitavan taustaorkesterin, jossa olisi riittävästi puhaltajia, kanssa Danny saisi aikaan ihan kelpo shown. Mutta sellaisesta taitaa olla turha haaveilla, mieshän on bisnesmies ja tuollaiseen orkesteriin satsaaminen maksaisi, näitä nytkin mukana olevia nuoria soittajia saa varmaan halvalla pilvin pimein.

Ja Ossi Ahlapurokin oli paikalla.

Kalle Päätalo

Kalle Päätalon syntymästä tulee 11.11.2009 kuluneeksi 90 vuotta, tärkeä päivä siis. Ainakin minulle ja varmaan monelle muullekin. Myöntämällä pitävänsä tämän suuren möllärimestarin kirjoista, ei varmaan nosta omaa rock- tahi katu-uskottavuuttaan. Mutta mitäpä semmoisilla on enää merkitystä tässä iässä? Ei niin yhtään mitään.

Itsekin jouduin ihan vahingossa Kalle Päätalon pauloihin vuonna 1997. Ainahan Päätalon kirjoista oli heitetty herjaa, lähinnä niitten pituudesta ja jahkailevaisuudesta, niinpä päätin tarttua härkää sarvista periaatteella: "eihän se ole mies eikä mikään, joka ei ole lukenut yhtään Päätaloa". Ja toisaalta sittenpä olisi jotain pohjaa, josta lähteä haukkumaan ja teilaamaan kirjojaan. Mutta toisin siinä sitten kävi, äidin kirjahyllystä löytyi Iijoki-sarjan ensimmäinen teos "Huonemiehen poika" ja hyvin äkkiähän minä sitten jäin siihen koukkuun. Kirjastosta haalin loput sarjan kirjat ja kun siinä vaiheessa ilmestyneet 25 osaa oli luettu, aloitin koko homman alusta. Hulluutta? Kyllä varmaan, mutta toisaalta kirjoissa on niin paljon henkilöitä, tapahtumia ja outoja sanoja ja sanontoja, että eihän ne kaikki kertalukemisella aukea.

26. osa "Pölhökanto Iijoen törmässä" ilmestyi 1998 ja silloin olin Jämsässä töissä ja jo hyvissä ajoin olin kyselemässä kirjaa paikallisesta kirjakaupasta. Myyjä heltyi ja myi minulle kirjan jo ennen virallista ilmestymispäivää niinsanotusti tiskin alta. Ja niinhän siinä kävi, että kaupasta kadulle tullessani pääsi itku.

Nykyään minulla on Iijoki-sarja kokonaisuudessaan omassa hyllyssä, eihän sitä koskaan tiedä koska hulluus taas iskee ja on päästävä lukemaan Päätaloa. Kuuteen kertaan olen Iijoen lukenut ja viimeksi vuonna 2004.

Muut Päätalon kirjat eivät ole minulle niin tarkeitä, osa niistä on todella huonoja. Mm. esikoiskirja "Ihmisiä telineillä" on huono, samoin Koillismaa-sarjan viimeinen kirja "Mustan lumen talvi" sekä "Höylin miehen syksy" ja "Ruskan jälkeen".

Iijoki-sarja, 26 osaa ja 16994 sivua hyvää luettavaa. Mutta harkitse tarkkaan ennen kuin aloitat lukemisen.

Lahtarit 4.11.2009

Lahtarit-yhtyeen, jossa "soitan" kitaraa, harjoitukset pidettiin taas tuttuun tyyliin Lahdessa. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, sillä piti tehdä mutka Vantaan Koivukylään. Vein sinne joitain satoja lp-levyjen suojamuoveja, jotka myin pois. Ai miksikö? Ensinnäkin levyhylly on paljon siistimmän näköinen ja sain siihen lisää tilaa. Vaan eipä ne kaikki siltikään sinne mahdu. Toiseksi levyt ovat käyttötavaraa eivätkä mitään keräilyesineitä eli saavatkin kulua ja näyttää käytetyiltä. Ja meidän basistillekin meni osa näistä muoveista.

Ja perinteeseen treenimatkalla kuuluu kuunnella Radio Yle 1:stä Faunin iltapäivä, alkaa 16.15. Tämä ohjelma on kyllä parasta mahdollista autoilumusiikkia. Ohjelma, joka ei petä koskaan.

Itse treenitkin menivät hyvin. Oikein itseäkin alkaa pelottaa, että kuinka helposti uudet kappaleet saadaan haltuun. Mutta kyllä se palautus maanpinnallekin tulee aina välillä eli soitto menee ihan persiilleen. Näin eilenkin varsin uusimpien kappaleiden osalta ensimmäisellä kierroksella. Mutta keikallehan me halajaisimme, pystyykö kukaan auttamaan? Treenien jälkeen perinteiset kitaristin tarjoamat kahvit.

Kahvittelun aikana alkoikin sitten lumisade ja minulla tietenkin kesärenkaat alla. Laiskuus vai mikä se lienee, mutta näin taitaa käydä joko talvi. Hitaasti mutta varmasti ajoin kotiin. Tiellä numero 25 jaksoi ihmetyttää se eräs aura-auto, joka ei siis aurannut vaan kylvi suolaa. Siitä ei kyllä ollut yhtään mitään hyötyä, niin paljon oli jo lunta kertynyt tielle. Enemmän olisi todellakin auttanut se auraus. Mutta niin vain tästäkin selvittiin.

Lisätäänpä tähän Lahtarit MySpace-linkki:

http://www.myspace.com/lahtarit

Kulttuurikunto

Se on hieno keksintö tuo Kulttuurikunto Ylen sivuilla. Löytyy tämmöisestä osoitteesta: http://kulttuurikunto.yle.fi/etusivu . Joskus alkuvuodesta olen sinne kirjautunut ja nyt jo päässyt Hall of Fameen. Sehän nyt ei kauheita vaadi, lähinnä viitseliäisyyttä eli jaksat kirjata kaiken "kulttuuritoimintasi" ylös. Hyvä on myös välillä täyttää kulttuurikokemusraportteja ja avata uusia keskusteluja ja tietysti osallistua keskusteluihin. En minä sitten tiedä, että onko tämäkään niin kauhean viisasta nettitoimintaa? Vaan mikäpä sitä sitten olisi, mutta vaikuttaa kuitenkin fiksummalta kuin Facebook tai MySpace. Ja onhan se sentään kylddyyriä, stana. Ja se on hienoa! Konkreettistakin hyötyä Hall of Fameen pääsystä on ollut, lähettivät olakalaukun, Marimekko-penaalin, rintanappeja ja tarroja. Olkalaukku on osoittautunut hyväksi apuvälineeksi kirjastoreissuilla ja onhan se ihan tyylikäskin: musta. Lahtarit-napin laitoin siihen ja niin siitä tuli vieläkin tyylikkäämpi. Mutta kulttuurikuntoilu kannattaa!