Lahtarit-yhtyeen, jossa "soitan" kitaraa, harjoitukset pidettiin taas tuttuun tyyliin Lahdessa. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, sillä piti tehdä mutka Vantaan Koivukylään. Vein sinne joitain satoja lp-levyjen suojamuoveja, jotka myin pois. Ai miksikö? Ensinnäkin levyhylly on paljon siistimmän näköinen ja sain siihen lisää tilaa. Vaan eipä ne kaikki siltikään sinne mahdu. Toiseksi levyt ovat käyttötavaraa eivätkä mitään keräilyesineitä eli saavatkin kulua ja näyttää käytetyiltä. Ja meidän basistillekin meni osa näistä muoveista.
Ja perinteeseen treenimatkalla kuuluu kuunnella Radio Yle 1:stä Faunin iltapäivä, alkaa 16.15. Tämä ohjelma on kyllä parasta mahdollista autoilumusiikkia. Ohjelma, joka ei petä koskaan.
Itse treenitkin menivät hyvin. Oikein itseäkin alkaa pelottaa, että kuinka helposti uudet kappaleet saadaan haltuun. Mutta kyllä se palautus maanpinnallekin tulee aina välillä eli soitto menee ihan persiilleen. Näin eilenkin varsin uusimpien kappaleiden osalta ensimmäisellä kierroksella. Mutta keikallehan me halajaisimme, pystyykö kukaan auttamaan? Treenien jälkeen perinteiset kitaristin tarjoamat kahvit.
Kahvittelun aikana alkoikin sitten lumisade ja minulla tietenkin kesärenkaat alla. Laiskuus vai mikä se lienee, mutta näin taitaa käydä joko talvi. Hitaasti mutta varmasti ajoin kotiin. Tiellä numero 25 jaksoi ihmetyttää se eräs aura-auto, joka ei siis aurannut vaan kylvi suolaa. Siitä ei kyllä ollut yhtään mitään hyötyä, niin paljon oli jo lunta kertynyt tielle. Enemmän olisi todellakin auttanut se auraus. Mutta niin vain tästäkin selvittiin.
Ja perinteeseen treenimatkalla kuuluu kuunnella Radio Yle 1:stä Faunin iltapäivä, alkaa 16.15. Tämä ohjelma on kyllä parasta mahdollista autoilumusiikkia. Ohjelma, joka ei petä koskaan.
Itse treenitkin menivät hyvin. Oikein itseäkin alkaa pelottaa, että kuinka helposti uudet kappaleet saadaan haltuun. Mutta kyllä se palautus maanpinnallekin tulee aina välillä eli soitto menee ihan persiilleen. Näin eilenkin varsin uusimpien kappaleiden osalta ensimmäisellä kierroksella. Mutta keikallehan me halajaisimme, pystyykö kukaan auttamaan? Treenien jälkeen perinteiset kitaristin tarjoamat kahvit.
Kahvittelun aikana alkoikin sitten lumisade ja minulla tietenkin kesärenkaat alla. Laiskuus vai mikä se lienee, mutta näin taitaa käydä joko talvi. Hitaasti mutta varmasti ajoin kotiin. Tiellä numero 25 jaksoi ihmetyttää se eräs aura-auto, joka ei siis aurannut vaan kylvi suolaa. Siitä ei kyllä ollut yhtään mitään hyötyä, niin paljon oli jo lunta kertynyt tielle. Enemmän olisi todellakin auttanut se auraus. Mutta niin vain tästäkin selvittiin.
Lisätäänpä tähän Lahtarit MySpace-linkki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti